minä aloin miettimään tämän hetkistä elämääni. ja sen monimuotoisuutta. ensinnäkin huomasin että olen saanut pienen ahdistukseni takaisin joka liittyy näihin ah, niin ihaniin parisuhteisiin. en pysty näkemään itseäni kenenkään rinnalle loppu elämäni. olisihan se kiva jos olisi joku johon turvautua, joku jonka viereen nukahtaa ja aamulla herätä. minulla oli aikaisemminkin hurja sitoutumiskammo mutta sitten se hävisi....ja nyt se on palannut...ehkä erinäisten sattumusten seurauksena. "kuka menikään keksimään, että rakkaus ei milloinkaan virheitä tee, vaan ihmiset niitä sydämiä särkee" tämä voi johtua monien torjumisten takia tai epäonnistuneiden parisuhdeyritysten...jos aletaan ruotimaan kunnolla, syynä voi olla myös omien vanhempieni kariutunut avioliitto. lapsena on tärkeä kasvaa tasapainoisessa ydinperheessä ja silloin otetaan mallia vanhemmista ja plaa plaa plaa...joskus sitä toivoo että vanhemmat ois joskus järjestänyt minut valmiiksi naimisiin jonkun kanssa... mut joo, se oli faktani yksitoista.

lyriikkapätkä: kaija koo - hanat aukeaa