niin, aattelin nyt sitten tehdä jotain hurjaa ja merkityksetöntä. vaihdan blogisivustoa ja kirjoittelen sitten uudella nimellä, uudessa ympäristössä. tosin jutut pysyy yhtä huonoina...

http://licornee.blogspot.com/

minä aloin miettimään tämän hetkistä elämääni. ja sen monimuotoisuutta. ensinnäkin huomasin että olen saanut pienen ahdistukseni takaisin joka liittyy näihin ah, niin ihaniin parisuhteisiin. en pysty näkemään itseäni kenenkään rinnalle loppu elämäni. olisihan se kiva jos olisi joku johon turvautua, joku jonka viereen nukahtaa ja aamulla herätä. minulla oli aikaisemminkin hurja sitoutumiskammo mutta sitten se hävisi....ja nyt se on palannut...ehkä erinäisten sattumusten seurauksena. "kuka menikään keksimään, että rakkaus ei milloinkaan virheitä tee, vaan ihmiset niitä sydämiä särkee" tämä voi johtua monien torjumisten takia tai epäonnistuneiden parisuhdeyritysten...jos aletaan ruotimaan kunnolla, syynä voi olla myös omien vanhempieni kariutunut avioliitto. lapsena on tärkeä kasvaa tasapainoisessa ydinperheessä ja silloin otetaan mallia vanhemmista ja plaa plaa plaa...joskus sitä toivoo että vanhemmat ois joskus järjestänyt minut valmiiksi naimisiin jonkun kanssa... mut joo, se oli faktani yksitoista.

 

lyriikkapätkä: kaija koo - hanat aukeaa

1. olen laiska. sooorii, tiedän että kasmaanirakkaani tekee tämän toisella tavalla ja lupasin tehdä tän saman "homman" MUTTA en jaksa tehdä kohtaa kohdalta vaan teen tämmöisiä pieniä refermointeja (? en ole varma onko tuo se sana jota tarkoitan)

2. perustiedot: elikkäs siis olen kajaanilainen, parikymppinen nuori aikuinen joka kirjoittelee tänne omia ajatuksiaan/elämänsä tapahtumia...aivan kuten päiväkirjaan...en jaksa sensuroida/muokkailla/piilotella yms. tekstejäni sen takia että jollekkin tulisi siitä parempi mieli...minä kirjoittelen tänne ihan mitä haluan ja ihan miten haluan ja jos se loukkaa jota kuta niin ei tarvitse lukea näitä! (en sitten yhtään aiheen vierestä mennyt...)

3. laulan musikaalien tahdissa. mikäs on sen ihanempaa kuin laulaa moulin rougen tahdissa your song:n ensi sanat <3 ah, miksei oma elämä voisi olla kuten musikaali?

4. pelastin koirani kadulta. tai no, äitini pelasti mutta silti se on minunkin koira ^^ meijän pikku lellu...sitten kun minä hankin oman koiran, ihan ikioman! niin olen ajatellut adoptoida sen esimerkiksi sieltä espanjasta (www.espanjankoirat.com) pitää koittaa pelastaa maailma koira kerrallaan...

5. en omista ajokorttia. mielummin pyöräilen, kävelen tai käytän julkisia kuin hankkisin oman kortin. Menee vaan rahaa ja silleen :P<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

6. walking in the rain. sateessa on ihana kävellä, varsinkin jos on syksy! silloin voi vain kävellä ympäriinsä. sateessa on jotain tosi kiehtovaa...en vain tiedä mitä...silloin voi itkeäkin eikä kukaan huomaa mitään :)

7. isostelua. olen toiminut kajaanin ev.lut.seurakunnan isosena jo monta monituista vuotta (ehkä viisi? ei voi muistaa...) ja edelleenkin olen tässä toiminnassa mukana.

8. esikoinen. olen perheeni esikoinen, eli vanhin lapsi. lisäksi minulla on yksi biologinen veli ja sisar- sekä velipuoli. olen myös serkuksista vanhin ;)

9. taivaanrannanmaalari. lapsena toiveammattini oli maalari. ensin talojen maalaaja mutta myöhemmin halusin vain taivaanrannan...tosin ei minusta koskaan tule maalaria...uskoisin ainakin niin...

10. salkkarit. kyllä, minä katson salkkareita, salattuja elämiä. kukaanhan ei sitä oikeasti katso mutta kaikki siitä puhuvat.

minä sitten tein sen taas! v*ttu, miksi minun piti taas kiusata itseäni ja repiä haavat auki?! miksi en voisi olla joku muu?! miksi olen näin p*ska ihminen itseäni kohtaan enkä voi vain menneiden olla?!! MIKSIMIKSIMIKSI???!!!! "I don't know how to live"<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

maanantain ja tiistain välinen yö, hyvä idea (aluksi ainakin), kyynelten vuodattaminen...ajattelin aluksi että voisin blogata jollakin positiivisella, mukavalla aiheella mutta päädyinkin lukemaan vanhoja merkintöjäni. huomasin että silloin kirjoitukseni olivat positiivisia, parempia kuin nykyään. olen vain mennyt huonompaan suuntaan...kiva, kiitti, moi! ilolla niitä luin kunnes...

...kunnes luin viime kesän merkintöjä. miksi?! miksen voinut vain lopettaa lukemista?! luettuani merkintäni, miksen voinut jättää sitä siihen?! miksi piti lukea myös ne kommentit??!!! miksi minun piti taas repiä haavat auki? miksen voinut vain...niin... "etkö sinä lähdekkään minusta milloinkaan"

minusta olisi ihana päästä jo elämässä eteenpäin mutta...olisi ihana jos voisin ajatella eräitä tiettyjä hetkiä, muistoja, tapahtumia ilman että tarviisisin nenäliinoja, ilman että ahistun entistä enemmän, ilman että vetäytyisin pimeään nurkkaan jotta voisin vain olla yksin. "eilen neljä tuntia mä itkin, eikä mikään helpota" minusta olisi ihanaa jos joku tulisi ja pelastaisi minut tästä pohjattomasta kierteestä. kumpa joku vain tulisi ja halaisi...mutta ei...taas yksinäinen yö edessä...

 

lyriikkapätkät: jippu - en osaa elää

Linja-automatkalla törmää erilaisiin ihmisiin. Kuskina on reipas, hieman elämää nähnyt herra, joka viihdyttää kanssa matkustajia laulamalla. Etupenkillä istuu raskaana oleva nainen, ihan turvallisuus syistä. Matkustajia on eri-ikäisiä: on yli 70-vuotias rouvashenkilö ja sitten juuri täysi-ikään päässyt poijankloppi. Tunnelma on leppoisa ja mukava, kotoinen. Kun kuuntelee tarkkaan voi kuulla, kuinka joku laulaa vanhaa joululaulua. Linja-auto on matkalla Oulusta Kajaaniin. Tarkastellessa vielä hetken matkustajia, voi huomata kuinka takaosassa on harvemmin istuttua. Viimeisellä penkillä, ikkunan puolella istuu nuori naispuolinen henkilö joka tuijottaa murheellisen näköisenä ulos ikkunasta. Hänen vieruspenkki on tyhjä ja siihen on nostettu musta muovipussi jota koristaa teksti ”mekka”. Tyttöä lähimpinä olevat viisi henkeä nukkuvat joten tyttö saa olla ihan rauhassa omissa oloissaan. Kukaan ei tiedä mitä hänen päässä liikkuu.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

”Kuulin kolibrin ja itkin vuoksesi”

 

Muitten nukkuessa ympärilläni voin keskittyä vain omiin ajatuksiini eikä haittaa jos näytän murheelliselta. Kukaan ei tule, eikä kenenkään tarvitse tulla kysymään että mikä on hätänä. Sillä vaikka minulla olisikin jokin hätänä, ei kukaan voisi auttaa. Matkaa on vielä hieman jäljellä ennen kuin olemme Kajaanissa joten voin rauhassa tuijotella ulos pimeyteen ja muistella. Muistella niin hyviä kuin kipeitä asioita. Tosin tällä kertaa vain kipeät, surulliset muistot täyttävät pääni. Joku arvaa kuitenkin oikein mitä muistelen joten en mainitse sitä nyt tässä. En voi välttyä kyyneliltä mutta onneksi olen viisastunut ja ottanut mukaan nenäliinoja. Olen onnellinen että muut ympärilläni nukkuvat. Tunnen kuinka sydämeen sattuu enkä haluaisi enää muistella näitä asioita. Mutta minkäs ihminen itselleen voi. Vaihteeksi sydämeni itkee taas verta enkä haluaisi sitä. Jos voisin tehdä elämässäni yhden asian uudelleen, niin olisin tehnyt kesällä sen toisen valinnan. ”minä olin hölmö, panin peliin koko elämän” minusta olisi ihanaa jos sydämeni voisi vain unohtaa menneet ja parantua. Kaupungin valojen kajastus havahdutti minut ja voin kuivata kyyneleet, hymyillä ja olla reippaan näköinen sillä kaikkihan on hienosti. Ei minulla ole hätää. Kun on kulissit pystyssä, kukaan ei kysele turhia. No, ehkä huomenna on parempi päivä.