kolme kuukautta. kolme kuukautta jaksoit minua. se on paljon, oikeastaan siitä pitäisi se mitalli kyllä saada. kolme kuukautta täynnä muistoja, suurin osa niitä ihania. kanssasi koin niin hyviä kuin huonoja aikoja..tosin niistä huonoista et oikein tiedä sillä en halunnut kertoa niistä sinulle. kolme kuukautta täynnä kyyneleitä (niin ilon kuin surun), iloa, onnellisuuden tunnetta, pettymystä...ja nyt haikeutta. alkutaipale oli mitä oudoin mutta sitten se lähti käyntiin. ensimmäisen kuukauden olin ihan ulalla: mitä? minäkö seurustelen?? sitten lähdit toiselle paikkakunnalle ja sen jälkeen jäin yksin tänne. huomasin itkeväni melkein joka päivä eikä se kuulema ollut hyvä asia. silloin alkoi niitä hengenahdistuskohtauksia tulemaan enemmän. iloitsin sillä kerroit haluavasi minut mukaasi parin viikon päästä ja maailmani kääntyi nousuun paitsi että...niin, minä kyllä lähdin täältä mutten sinun mukaasi. jatkettuani elämää olin iloinen sillä lupasit että seuraavalla kerralla pääsen mukaasi ja ollessasi täällä viettäisimme paljon aikaa yhdessä paitsi että...niin, kyllähän me näimme toisiamme..vain pari päivää ja sen jälkeen pari tuntia ja niin. siinä se. päätit ilmoittaa ettei sinusta ole tähän. mutta ymmärrän sinua jossain tuolla syvällä sisimmässäni. sillä itse olen henkisesti ollut välillä niin rikki ettet uskoisikaan mutta olen koittanut silmät sokeana uskoa meihin. sinuun ja minuun. mutta toivottavasti näin on parempi. toivottavasti elämä on helpompaa kummallekin. toivottavasti olemme ystäviä jatkossakin vaikka se saattaisi tuntua vaikealta sillä sinä olet minulle edelleen tärkeä ja rakas ihminen. kiitos tästä ajasta jonka soit minulle...siihen liittyy paljon hyviä muistoja.

-heidi

...kun elämäntaso laskee niin juttujen taso (pitäisi) nousta...