karma, tuo onnellisuuden avain. onko se oikeasti niin että kun teet jotain väärää niin tapahtuu pahaa ja kun teet jotain hyvää, sinulla on onnea elämässä? vai onko kaikki tarkoitettu tapahtumaan niin kuin tapahtuu? pystynkö minä edes vaikuttamaan mihinkään? miksi ihmeessä edes mietin tälläisiä?

"elämä on haaste, mieletön tilaisuus. sä sen määräät minkälainen on sun tulevaisuus" olen koittanut olla kiltisti, en ole juonut alkoholia sitten uuden vuoden, en ole polttanut enkä tehnyt mitään muutakaan "synnillistä". ja voin kyllä sanoa sen että elämä on mennyt parempaan suuntaan: on kämppä, on hyvä fiilis, ei masenna ja ehkä ois se mieskin (ja ois periaatteessa nainenkin) tiedossa. mutta kun aloin lukea filosofista kirjaa "opin kaiken tietämäni televisiosta", päädyttyäni lukemaan staolaisuudesta ja marge simpsonista niin aloin miettiä, pystynkö vaikuttamaan mihinkään vai onko kaikki tarkoitettu tapahtuneeksi? jos edessä on oja, hyppäänkö yli vai kierränkö sen? jos hyppään, niin on tarkoitus tapahtua ja jos kierrän, niinkin on tarkoitus tapahtua. onko aivoni valmiiksi ohjelmoitu niin kuin tietokone?

tälläisessä pohdiskelussa menee ikä ja terveys, mutta niin tarkoituskin. loppu peleissä voi vaan ottaa rennosti, istua telkkarin eteen ja syödä sydämmensä kyllyydestä koska niin on tarkoituskin tapahtua. tai sitten voisin perustaa lentopallojoukkueen ja voittaa mm-kultaa koska niin on tarkoitus. voisin myös ryöstää pankin, murhata kekkosen ja räjäyttää tavastian koska niin on ehdottomasti tarkoitus. joten ensi kerran kun joutuu vaikeuksiin niin voi käyttää selityksenä staolaisuutta, koska niin on tarkoituskin.