kävin tänään kirjastossa ja tein muutaman havannon. ensinnäkin lehtisalissa oli jotenkin niin elokuvista tuttu tunnelma...ensimmäiset kolme ihmistyyppiä oli helposti tunnettavissa: oli se pahasti katsova, sivistynyt viisikymppinen naishenkilö joka mulkasee aina pahasti jos päästää pienenkin äänen. hän lukee puutarhalehtiä vain näyttääkseen lukevalta...tosi tilanteessa oottaa että pääsee käskemään jonkun olemaan hiljaa. kakkostyyppi on yskijä: viiden minuutin välein yskäisee niin että koko sali säikähtää ja silloin tyyppi nro1 pääsee mulkoilemaan pahasti. kolmantena on se oudon näköinen "nuori ihminen", joka lukee ajankohtais, viihdepainotteisia lehtiä jalka samalla visputtaen...tällä kertaa minä olin se nuori ihminen...

huomasin kuinka ihana lehtisali oikein on; siellä pysty keskittymään siihen mitä luki ja pysty tajuamaan mikä oli jutun pointti. satuin jostain ihme syystä siirtymään lehtisalista kirjaston lainauspuolelle ja herran jestas ku siellä oli meteliä! missä on ihanan hiljaiset, svengaavat kirjastot, joissa nutturapäiset mummot pyörittävät kirjastoa?? ja suurin kysymys: missä ovat ne hyvän näköset pojat,miehet,"nuoret aikuiset" tjsp ovat? kaippa siihen ei saada koskaan vastausta...kun on yksi vastausta vaille oleva kysymys nii on varmasti toinenkin. kuten esimerkiksi se että missä ovat mun lapaset?? *lähtee ehtimään lapasia*