miksi minulle kävi taas näin? se kävi, näki ja häipy...niiku kaikki muutki tähä mennessä. miten mä päädyn aina tähä pisteeseen?? annas kun alotan alusta nii koitetaa yhessä ratkasta tää pulma...

mulla oli tapaaminen tai treffit tai kohtaaminen, miten kukinkin haluaa sen ilmaista. kyllä, kyseessä oli poika tai mies...en oo varma kummaksi hänet tässä valossa luokitetaan. mutta anyway sovimme tapaamisen lenkkeilyn yhteydessä ja otin koirani mukaan. hän oli myöhässä, se retale, mutta ilmestyi kummiskin paikalle. lellu oli iha mielissään vieraasta rapsuttajasta ja eipä retale (kutsutaan häntä nyt vaikka retaleeksi...) nii "huonolta" muutenkaa näyttäny. tosin ois voinu olla vähä pitempi... meillä oli mielestäni ihan hauskaa, se sai mut nauramaa ja mä sen. tulihan siinä käveltyäki puoltoista tuntia, jonka jälkeen tiemme erkanivat. hän teki oudon siirron ja halas. kuka halaa nykyaikana, selvin päin ja varsinkin kun "ei ole se kauniimman sukupuolen edustaja"? kummiskin sitten tiemme erkanivat...lellu ois halunnu lähtee retaleen matkaan mutta koki pettymyksekseen kääntyä kotia kohti. retale huikkasi vielä kysyäkseen jos sattuisin illalla olemaan vielä koneella nii voitas jutella. hyväksyin ehdotuksen ja suuntasimpa nyt koneelle...

ja tässä se ongelma: hän on koneella niinku minäki muttei juttele mulle. miksi? luulin että hän oisi nyt tervehtinyt edes kun kerran ehdottikin aijemmin juttelemista. onko se vaan niin että miehet ei sano sitä suoraan jos ei halua jutella vaan ne jättää soittamatta, vastaamatta tai muuten vaan kommentoimasta. kuin sulkisivat "häiriötekijät" pois mielestään. ei sitä oo nyt nii vaikee sanoo suoraan. sanois esim. "tästä ei voi tulla mitään" tai "sinä olet heikoin lenkki, hyvästi"...miksi kaksilahkeisia on niin vaikea ymmärtää? ja miksi aina pitää kummiskin ottaa niihin jollain tasolla yhteyttä? no onneksi aina saa suklaata...se auttaa eikä koskaan jätä ottamatta yhteyttä...