minua masentaa, minua ahistaa, minä en tajua ihmisiä ja niiden ajatuksia. miten vaikeaa on tajuta toista ihmistä ja kuinka on vaikea kertoa toiselle mitä ajattelee. sanot sitä mutta tarkotat tätä. mietit miten kerrot asiasi mutta päätätkin vihjailevasti kääntää asian päälaelleen niin ettei toinen voi mitenkään käsittää mitä ajattelet. "Don't believe in me, cause I will let you down..."

minulle on monesti sanottu asiat vihjeiden avulla joita en luonnollisesti ole ymmärtäny ja tämän seurauksena on tullut ongelmia. voin kertoa nyt yhden ns.tarinan siitä miksi pitäs sanoo suoraan: tässä syksyllä treffasin erään pojan kanssa. hän oli ihan kiva ja meillä oli oikein kivaa yhessä. puhuttii muun muassa sitoutumista:" en mä ainakaa parii vuotee aijo sitoutua. en halua seurustella vakituisesti tässä iässä vielä". nuin se sano eikä se haitanu...en mäkää välttämättä haluis täydellisyytee vakiintumisee viel suuntautua. mutta eräs kaunis viikonloppu ilta kun seikkailin koneellani jutellen kavereille kuulin uskomattoman asian. tämä poika, joka suorastaa vainnoi nimensä vapaiden poikamiesten nimeen onkin varattu. tyyppi oli seurustellu koko syksyn toisen tytön kanssa samaan aikaan kun oli mua tapaillu. "Hullut etsii tietä helppoon rakkauteen, toiset poimii sirpaleet ja kasaa uudelleen...Ja uudelleen". joku sen jätkän käytöksessä ärsyttää, ei niin mua vaan sen tyttöä kohtaan. mutta eipä tuokaa asia enää liikuta...

monelta surulta ja murheelta ihmiset välttyisivät jos asioita ei kierreltäs vaa niistä puhutaan suoraan ja asiallisesti. ottakaa ihmiset itseänne niskasta kiinni ja heittäkää itsenne kaivoon!