jokainen kaipaa rakkautta ja sitä mystistä romantiikka, jota aina muut saa osakseen enkä minä. kaikki ei sitä myönnä suoraan, ollaan olevinaan nii kovia ettei hempeilyyn olisi aikaa vaikka olisi kuinka ihanassa parisuhteessa. meidän sinkkujen mielestä romantiikka on kuvottavaa ja vastenmielistä, hankkisivat huoneen jos kerran pitää kadulla nuoleskella! ja miksi ihmeessä pitää kädestä pitää kiinni? ei se toinen siitä mihinkää karkaa! mutta jokaisella kolikolla on toinen puoli. sinkutkin kaipaavat romantiikkaa ja sen takia ei siedetä parien romanttisia kohtauksia...sinkkua kotona odottaa vaan tyhjyys, suklaarasia ja lämpöpatteri (patterin viereen voi käpertyä pimeänä, kylmänä talvi-iltana, laittaa silmät kiinni kuvitellakseen siihen elävän olennon joka vaikka vahingossa haluaisi nukkua vierelläsi). "Nothing dries the tears of sorrow". lauantaina odotetaan millon se oma kulta saapuu oven taakse, soittaa kelloa ja saa jalat lähtemään alta, edessä on ihana ilta vain meille kahdelle. minäkin odotan lauantai-iltaisin millon se kello soi. ja kun se soi, kiiruhdan ovelle samalla näyttäen etten edes olisi ketään odottanutkaan. oven takana se sitten on, se ihana pitsakuski joka uljaan ritarin tavoin pelastaa yksinäisen viikonloppuni tuomalla vasta paistetun pitsan. tosin siitä pitää maksaa mutta ainakin joku soitti viikonlopun aikana MINUN (tai oikeastaan äitini/isäni) ovikelloa, vain tuodakseen MINULLE sen pitsan. miksi minun luokse kukaan tulisikaan ellei saisi vaivan palkaksi rahaa. "Vie minut turvaan".

rakkauselämä osaa olla vaikeaa varsinkin sellaisille tallaajille kuin minä. kun tapaa jonkun jonka kanssa voisi olla yhteinen tulevaisuus, silloin ei osaa pitää siitä kiinni ja suotuisa elämänkumppaniehdokas karkaa kuin kala koukusta. tai sitten typeryyden takia tarttuu ite jonkun pelimiehen koukkuun eikä pääse ajoissa siitä irti. sitten kun riuhtaisee itsensä irti koukusta, jää arvet joita koittaa yksikseen parannella. "Jonkun pudonnut sydän yksin hakkaa". sitä tekee aina samat virheet kaikkien kanssa eikä koskaa opi niistä. väkisin vaa satuttaa ihteensä ku ei osaa valita jyviä akanoista ja sitten valittaa omaa kohtaloaan martyyrimaisesti. mutta sitä pitää koittaa vaikkei oo onneakaan. "Joku kaipaa kylkikyljessä kotiin takaisin".