joskus haluaisin olla yksinkertaisesti kylmä ja tunteeton. silloin takaiskut eivät tuntuisi niin ylitsepääsemättömiltä kuten tällä hetkellä. kumpa voisi vain jatkaa elämäänsä normaalisti eteenpäin ilman tunnontuskia. voisin ensin miellyttää ihmisiä ja jättää heidät sitten oman onnensa nojaan kun en enää tarvitsisi heitä. olisin itsenäinen nainen joka pelaisi korttinsa oikein. nainen jota kukaan ei voisi rikkoa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

MUTTA...ei minusta olisi siihen. silloin olisin yksin...yksinäinen. ja sitä minä en halua. haluatko tietää erään pikku "salaisuuteni"? minä pelkään sitä että jään yksin. mikään ei tunnu tällä hetkellä pelottavammalta  kuin yksin jääminen...ja yksinäisyys. tosin jos en olisi näin tunteellinen kun olen, niin saattaisin pärjätä elämässä paremmin. pitäisi oppia elämään vähemmän sydämen mukaan. vaikka elämä on ainut kertainen tilaisuus ja vaikka pitäisi elää täysillä, niin välillä tuntuu että kuuluuko sen mennä näin? mitä minä olen tehnyt väärin koska elämäni on tämmöistä? miksi minä? kai minä olen pohjimmiltani niin huono ihminen joka ei ansaitse kestävää suhdetta kenenkään kanssa. tuomittu jäämään yksin. toisaalta sekin voisi olla hyvä vaihtoehto, ei tarvitsisi surra niin paljon eron tullen. olisi niin paljon helpompaa olla ainakin hieman tunteettomampi...vähemmän tunteellinen.

erästä henkilöä lainatakseni: "onko sinun sydämeesi joskus sattunut niin paljon, että haluaisit vain repiä sen irti rinnastasi, jottei enää sattuisi?" niin, siltä minusta on tuntunut jo vähän aikaa...